Lisääkö Helsingin kasvattaminen muuttoa kehyskuntiin?‏

Jos nyt Helsingin sisääntuloväylien muuttaminen kaupunkibulevardeiksi ja niiden varsien asuntorakentaminen onkin nähty oivaksi keinoksi saada Helsinkiin lisää kaavoituskelpoista maata, nopeasti ja paljon, toistan jo itseäni toteamalla, että tuolloin matka-aika kehyskunnista Helsinkiin kasvaa, Nurmijärveltä Helsinkiin jopa 10 minuuttia. Tämä saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta edestakaisin se tekee 20 minuuttia. Tämä liikenteen ruuhkautuminen tarkoittaa myös lisää saasteita kun autojono seisoo liikennevaloissa.

 

Uusien asuntojen kaavoittamista Helsinkiin perustellaan myös kysynnän ja tarjonnan lailla: kun lisätään tarjontaa, tällä voitaisiin saada asuntojen hintataso kuriin. Helsinkiin, hyvien joukkoliikenneyhteyksien ääreen, kaupunkibulevardien varsille rakennetut asunnot tulevat olemaan kuitenkin hyvin haluttuja eli kalliita, jolloin tämän kaavoituksen seurauksena huonojen joukkoliikenneyhteyksien päähän jäävien alueiden suhteellinen hintataso putoaa (absoluuttinen hintataso suhteessa palkkatasoon tuskin putoaa missään). Jolloin alussa mainituilla ohjauskeinoilla saattaa hyvinkin olla paradoksaalisesti päinvastainen vaikutus kuin mitä aiottiin: ihmiset muuttavatkin lopulta sinne, jossa heillä on varaa asua. Eli Nurmijärvelle ja muihin Nurmijärviin: Vihtiin, Pornaisiin, Askolaan, Tuusulaan ja niin edelleen. Ja autoilu lisääntyykin entisestään.

 

Hetkinen, eikös juuri tästä pitänytkin päästä eroon? Mitens tässä nyt näin kävikään?