tiistai 20. toukokuuta 2014

Asumis-, työskentely-, perhe-, ihmissuhde- ja harrastusosallisuutta

Vihreä eurovaaliehdokas Otso Kivekäs jakoi linkkiä aloitteeseen, jossa vaaditaan pyöräkaistaa Hämeentielle. Aloite on kannatettava, mutta en voi allekirjoittaa sitä: vasta linkkiä avatessa selvisi, että vain helsinkiläisten allekirjoitukset kelpaavat, koska kyse ei ollutkaan kansalais- vaan kuntalaisaloitteesta. Miksi? Ja mikä on kuntalainen?

Osallisuus voidaan kyllä samastaa kuntalaisuuteen, mikäli käsitteitä laajennetaan. Nyt vallitsevassa osallisuustulkinnassa - mitä kaavoitukseen kuuluvassa vuorovaikutuksessa säädellään Maankäyttö- ja rakennuslaissa - osallisuus ymmärretään asumisosallisuutena, laajentaen sitä paikallisiin yrityksiin ja yhdistyksiin.

Paikallisuus ei kuitenkaan ihan tyhjene asumiseen. Aikuiset ovat töissä arkipäivistä noin puolet hereilläoloajastaan, jolloin he ovat työskentelyosallisia usein aivan toiseen kuntaan kuin missä he asuvat. Tällöin esimerkiksi Sörnäisten ja Hermannin seudun liikennejärjestelyt koskettavat minua mitä suurimmassa määrin, itse asiassa enemmän kuin kotikuntani liikennejärjestelyt pyöräteitä lukuunottamatta, sillä en Porvoossa käytä joukkoliikennettä, ei sen puoleen, että autoilisinkaan.

Monen työskennellessä yhdellä paikalla ja perheen asuessa toisella paikalla, puhumattakaan erilaisista perhekonstellaatioista, ihminen voi olla perheosallinen eri paikkakunnalla kuin siellä, missä nukkuu. Esimerkiksi palattuani Oslosta Helsinkiin, poikani vielä asuessa Oslossa, Oslon asiat koskettivat minua poikani kautta: esimerkiksi se, miten hänen päivähoitonsa järjestetään.

Sitten ihminen voi olla ihmissuhdeosallinen. Edelläkuvatussa tilanteessa elämääni toi vielä logistisen lisämuuttujan Porvoossa asuva tyttöystävä, jonka kanssa sukkuloimme säännöllisesti viikonloppuisin Kannelmäki-Porvoo -väliä. Tällöin se, miten Helsingin ja Porvoon välinen joukkoliikenne on järjestetty, koski minua mitä isoimmin.

Porvoolaisena käyn aika ajoin verestämässä vanhoja kulmia ja juoksemassa vanhan ystäväni kanssa Helsingin Keskuspuistossa. Sen käyttö on onneksi kaikille sallittua, myös ei-helsinkiläisille. Yleisenä nautintaoikeutena Keskuspuisto kuuluu kaikille, etenkin kun se jatkuu saumattomasti maakunnallisena vihersormena oikeastaan aina Lappiin saakka.

Sitten on toki vielä erilaisia osallisuuden erikoistyyppejä, kuten työpajaosallisuutta. Ne ovat geneerisiä, asiayhteydestä riippuvia, johdettuja termejä, jotka kuvaavat subjektiutta tietyssä toimintaympäristössä, kun tämän kirjoituksen tarkoitus oli eritellä päätöksenteko-osallisuuden eri ulottuvuuksia.

Haluaisin avata päätöksenteon ja vaikuttamisen kaikille asiasta kiinnostuneille. Uskon, että siten saataisiin parempia ja oikeammaksi koettuja päätöksiä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti