Olen välttänyt ottamasta kantaa siihen, mitä Ukrainassa ja Israelissa tapahtuu näinä päivinä, sillä on kai nyt selvää, että sodasta ja kansanmurhasta ei voi olla kuin yhtä mieltä. Ulkopuolisin silmin voi näyttää siltä, että olisin valinnut puoleni, mutta valintani on helppo: olen siviilihenkien, lapsien ja yleensäkin ihmishenkien puolella.
Voisin toki olla ottamatta mitään kantaa siihen, mitä Ukrainassa ja Israelissa tapahtuu, koska tiedän, että kaikki eivät pidä siitä, mitä jaan sosiaalisessa mediassa. Olisi vastuunpakoilua väittää, että välittämäni aineisto ei olisi valikoitua ja sikäli ei edustaisi mielipiteitäni, mutta joka tapauksessa, ihmisenä katson, etten voi vaieta, ja silloin kun en katso tietäväni asiasta tarpeeksi, voin sentään jakaa. Minä en voi sille mitään, jos se maailma, jota jakamani aineisto kuvaa, näyttää rumalta, sillä se on ruma.
Joskin Facebookia voi käyttää verkostoitumistyökaluna ja sen avulla voi pitää yhteyttä kaukaisempiin - niin tuntemisasteeltaan kuin maantieteelliseltä sijainniltaan - tuttaviin, kyllä se myös erottaa. Facebook voi näyttää vähemmän tutuista, jotka kuitenkin on tullut hyväksyttyä Facebook-kavereiksi, sellaisia puolia, joita olisi mieluummin tietämättä, jolloin se voi yhdistämisen sijaan rakentaa eroja sellaisten ihmisten välille, joiden kanssa haluaisi tulla toimeen.
Ei sen näin kuitenkaan tarvitsisi olla. Erilaisia mielipiteitä mahtuu maailmaan, eivätkä vihollisen viholliset ole ystäviä, välttämättä. Muutenkaan en usko maailmaan, joka koostuu hyvistä "meistä" ja pahoista "heistä", eikä kukaan kanna vain heikäläisten ominaisuuksia, puhumattakaan pahoja. Erojen sijaan pitäisi korostaa yhtäläisyyksiä erilaisten ihmisten välillä, ja ihmiset nyt vaan sattuvat kuulumaan monenlaisiin ryhmiin, joista jotkut jäsenryhmät sattuvat olemaan sellaisia viiteryhmiä, joihin ihminen samastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti