Moni ehdokas ja puolue lähti eduskuntavaaleihin korostamalla työtä. Usein tämä jäi ilmaan roikkumaan: halusivatko sanoa, että halusivat luoda työpaikkoja? Kaikkien puolueiden näytöt työpaikkojen luomisessa ovat olemattomat. Tarkoittivatko he sanoa hakevansa itse töitä (kansanedustajaksi)? Halusivatko työtä korostavat ehdokkaat, että toiset tekisivät (pakko)työtä vaikka heidänkin edestään, pyytettömästi uhrautuen vai halusivatko he korostaa tekevänsä itse töitä, mahdollisesti (ja pyyteettömästi) kansalaisten puolesta uhrautuen? Viimeinen vaihtoehto tuo mieleen kysymyksen, että mikä se on sellainen poliitikko, joka ei tee työtä? Miten keskustalainen, sosialidemokraattinen, vihreä ja kokoomuslainen työ eroavat toisistaan? Uhrataanko kansalaiset vai uhrautuvatko päättäjät kansalaisten puolesta?
Toinen hyvin suosittu slogani, tai pikemminkin ominaisuus, jota ehdokkailla (ja puolueilla) oli jakaa ylijäämäksi asti, oli rohkeus. Mitä se sitten tarkoittaa? Rohkeus tehdä mitä? Uhrautuvatko poliitikot kansalaisten puolesta, heittäykse leijonain ruoaksi kansalaistensa edestä? Heittäytyvät tuleen? Onko rohkeutta sanoa tyhmästi, kuten loukata jotakin ihmistä tai ryhmää? Onko se rohkea poliitikko, joka leikkaa mahdollisimman paljon? Onko rohkeutta tehdä mahdollisimman epäsuosittuja päätöksiä? Eroavatko kokoomuslainen, sosialidemokraattinen tai kristillisdemokraattinen rohkeus jotenkin toisistaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti