Lemmikkieläin ei lähtökohtaisesti saa viettää lajityypillistä elämää, joten lähtökohtaisesti eläintensuojelijalla ei ole lemmikkieläimiä, ellei sitten ajattele näillä eläimillä muuten olevan vieläkin kehnompaa kohtaloa, jolta nämä eläimet pelastaa. Tätä taustaa vasten voisi ajatella, että jos kerran viettävät muutenkin luonnotonta elämää, niin siihen rikkana rokaksi lienee saivartelua, millä eläimensä ruokkii.
Jos siis eläimen ruokintaa niille lajityypillisellä ravinnolla ei voisikaan perustella eläinten lajityypillisillä eläintavoilla varsinkin jos nämä eivät muutenkaan pääse toteuttamaan itseään, niin tällöin mukaan tarvitaan muita perusteita. Toki yksi puoli asiaa on ravinnon ilmastovaikutus, mutta jos sen
ilmastovaikutuksen haluaisi minimoida, sitten varmaankin teurastaisi
eläimensä ravinnoksi. Lajityypillisesti elävä lemmikkieläin - lähinnä kissa - vuodenajasta riippuen lintuja ja pikkunisäkkäitä sen enempää miettimättä saaliseläintensä uhanalaisuus- ja pesintästatusta.
Vastakkain ovat siis lemmikkieläinten suojelu ja laajempi luonnonsuojelu. Lemmikkieläimen hankkiminen on ihmisen oma valinta, joten luonnonsuojelun täytyy voittaa tämä skaba. Tätä taustaa vasten olisi loogista minimoida myös lemmikkieläimen aiheuttama hiilijalanjälki ja välillinen tuho muille eläville olennoille, ja siksi onkin saatavilla vegaanikissanruokaa.
Kissa ei kuitenkaan ole vegaani, ei edes vege, vaan lihansyöjä. Jos eläin ei pääse toteuttamaan itseään lajityypillisellä tavalla - kuten lemmikkikissan ei pitäisi - tällöin sen kanssa elävä ihminen on sille edes sen velkaa, että ruokkii sen lihapitoisella ravinnolla. Jos haluaa pitää lemmikkieläintä ja samalla elää konsekventisti vegaanina, tällöin hankkii papukaijan tai kanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti