torstai 25. tammikuuta 2018

Väyrynen, tuo keskustapuolueen Tottenham

West Hamilla on suuri menneisyys, historia ja perinteet ja paljon kannatustakin. West Hamin kannattajia yhdistää ainakin leikkimielellä - joka on totisinta totta joillekin, kuten leikki aina joillekin on, ainakin isoille lapsille - paitsi intohimo omaan joukkueeseen, myös intohimoinen antipatia Millwallia ja Tottenhamia kohtaan. Millwallia kohtaan antipatiaa koetaan kahdesta syystä: mitä lähempänä vastustaja on, sitä enemmän se koetaan ikään kuin oman itsen irvikuvaksi, ja Millwallin tapauksessa he itsekin kernaasti pitävät tätä irvikuvaa yllä. Tottenhamin vihaamisessa taas korostuu kateus: joukkue toimii niin kadehdittavan pitkäjännitteisesti ja menestyy omalla filosofiallaan. Kaikkea muuta kuin West Ham, ja tämän sanon West Hamin kannattajana.  Väyrynen on entisen puolueensa Tottenham.

Keskustapuolueellakin on miltei tarunhohtoinen menneisyys, jonka osana on myös - Väyrynen. Mutta ei enää nykyisyydessä. Hän on kosto tästä tarunhohtoisesta menneisyydestä. Väyrynen menestyy - ainakin gallupeissa - entisen puolueensa kannalta hävettävän hyvin. Tämän hän tekee jalkapallomaailmasta tutuin opein. Keskustapuolueessa häntä ainakin julkisesti kauhistellaan, koska hän on kaikkea sitä, mitä Keskusta ei ole, ainakaan näissä vaaleissa. Hän on ikäänkuin Keskustan elävä irvikuva, kaikkea sitä josta puolue virallisesti sanoutuu irti, vaikka se tyyli näyttää menestyvän. Moni keskustalainen varmaankin oikeasti äänestää vanhasta tottumuksesta edelleenkin Väykkää, samasta tottumuksesta kuin Kekkostakin.

Väykkä taistelee jopa toiselle kierrokselle pääsystä kun taas Vanhasen Matti taistelee tiukasti samassa höyhensarjassa RKP:n ehdokkaan kanssa. Hän on myös uskollinen omalle filosofiallaan, linjakas omassa linjattomuudessaan, jossa hän edellisenä päivänä kannattaa EU:ta ja seuraavana päivänä vastustaa. Tämän kaiken hän suorittaa hämmästyttävällä retorisella ketteryydellä, johon mahdollistaa vain selkärangan täydellinen puuttuminen: aina hän pääsee sanomaan, että mitäs minä sanoin, ja vaikka kuka tahansa pääsee tarkistamaan, että eipäs sanonutkaan, siltikin hän jotenkin ponnahtaa tästäkin huppeluksesta kuin ongenkoho. Pitkäjännitteisyydessä tai ainakin pitkässä jänteessä Väyrynen on Suomen mestari.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti